Taas oli se aika vuodesta, mitä tuomarit pelkäävät. Akat kokoontuivat aukialle testaamaan koiriaan ja ääniensä kantavuutta. Paikalle oli saapunut 17 ekipagea ja koiria oli kaikista luokista.

Ensimmäisessä erässä Bea hyppäsi ojan pohjalle, törmäsi fasaaniin, mutta jäi välittömästi paikalleen. Paritoverina ollut pointteri säntäsi silmittömästi perään, mutta Bea onneksi malttoi mielensä. Erä jatkui ja parin minuutin kuluttua Bealla seisonta saman pellon toisessa laidassa. Lähestyttiin koiraa, ohjaajalla vielä ase taitettuna, panos kädessä, kun fasaani päätti lähteä. Onneksi tuomarilla oli kova ääni ja hyvät hoksottimet ja kaukaa kuului käsky ampua. Panos aseeseen, ase kiinni ja laukaus. Bea jäi takajaloilleen seisomaan ja katsomaan, että mihin tippui, mutta eipäs tippunut. Tämä oli Bean ainoa erä aamupäivällä, mutta sillä päästiin jatkoon.

Iltapäivän ekassa erässä pariksi sattui Puntti, todellinen linnunlöytäjä. Bea perkasi risukoita puukko hampaissa, mutta lintuja ei erässä havaittu. Kolmannessa erässä pariksi tuli nuori gs Oona. Oona otti heti seisonnan ojan varteen ja kytkin Bean. Oona poistui seisonnalta ja Bea lähti välittömästi tarkistamaan paikkaa. Oonalle uusi seisonta, Bea kiinni, ja sama jatkui. Bealla alkoi kierrokset nousemaan, sen silmissä paloi hullunkiilto, kun se kateellisena kuumui toisen tyhjistä seisonnoista. Lopulta ne seisoivat peräkkäin, Bea edellä ja Oona perässä. Oonan seisonta ilmoitettiin ensin, mutta jälleen se poistui. Nyt oli meillä lupa. Bealle nostokäsky, se nosti raivokkaasti useita kertoja ja lopulta kana ilmaan. Mutta Bea oli jo kuumentunut niin, että paikka-käsky ei enää mennyt perille asti, vaan Bea meni perään ja kävi nappaamassa linnun kiinni.

Kuvat Birgitta Vuorela

Vielä yksi erä, missä ratkaistiin finaaliin menijä. Heti kun laskettiin koirat irti, kuultiin fasaanikukon huutoa sivulta. Tällä kertaa hullunkiiltoa oli ohjaajien silmissä. Bea katosi jokivarren risikkoon ja löytyi seisonnalta, mutta joen toiselta puolen risujen alta. Pudotin itseni joen pohjalle ja aloin sieltä antamaan nostokäskyä. Matkaa koiraan oli sen verran, että en saanut koiraa nostamaan. Fasaani karkasi alta, Bea uudestaan hakuun, mutta se oli jo myöhäistä. Erä poikki, Minna ja Uncas finaaliin Suvin ja Blixtin kanssa. Bea löytyi seisomasta fasaania toisesta ojasta. On se vaan aika tyttö. Kolmas sija Ladyt lakialla -kisassa, olen äärettömän tyytyväinen.

Kiitos kaikille Ladyille, tuomareille, pointterijaokselle, maasto-oppaille, muonistusjoukoille, kepoille ja kaikille muille mukana olleille. Ihana päivä, ensi vuonna uudestaan!