Peltokausi aloitettiin eilen treenaamalla Pojua ja Valaa Jurvassa. Matkalla vettä tuli taivaan täydeltä salamoiden valaistessa taivasta, mutta perillä sää oli mikä mainioin. Tilanteita saatiin molemmille koirille, tai oikeastaan kaikille koirille, sillä mukana olivat myös Sänkipellon Nita ja Romina.

Valan eka tilanne, josta fasaani meni tiheään risukkoon eikä sitä saatu ylös.

Pojulla oli upea tilanne peltopyyparvelle. Lintujen siivittyessä Poju pysyi paikallaan.
 

Tilanteesta teki vielä erityisemmän se, että Romina esitti loistavan säestyksen.

Pojulla oli myös toinen tilanne peltopyille. Se tuli ojan vartta ja otti seisonnan linnuille. Me Helin kanssa katselemme, että mitä tapahtuu. No ei niin mitään! Miesväki kävelee kaukana koirasta ja keskustelee ilmeisesti Nicki Minajn uudesta "musiikkivideosta". Poju seisoo hievahtamatta, parvi lähtee lentoon, Poju on yhä paikallaan. Pikkuhiljaa Pojun pää alkaa liikkua ja katse hakee Jaria. Mutta ei. Juttu on niin tärkeässä vaiheessa, että vieläkään ei huomata koiraa. Poju odottaa vielä hetken ja jatkaa sitten omatoimisesti hakua. Ihana Poju.

Valakin pääsi peltopyille. Se otti seisonnan, josta yksi lintu lähti omiaan lentoon ja Vala perään niin maan per..eesti. Se löysi kyllä tuon linnun uudestaan ja tällä kertaa pääsin antamaan avanssin.

Ja miksikö Jurvan pellot ovat liian pieniä? Ei me ainakaan Jarin kanssa mahduta samalle pellolle ilman riitaa. Mun hermot eivät kestä sitä jatkuvaa neuvomista. No, onneksi pääsin kuittailemaan aika nasevasti tuosta Pojun toisesta tilanteesta, kun ei se edes itse huomannut koko seisontaa. Tartte tulla mulle neuvomaan!

Ja koska Valan peltopyytilanteessa Jari ei tullut mukaan, on kuva tilanteesta aika kaukaa. No, hyvinhän siitä selviää tuo innokas peräänmeno. Onneksi kuvissa ei ole ääntä (miten niin olen kovaääninen?)