Pojun ja Valan kanssa käväistiin tänään mätsärissä Harjunpään koululla. Pojulla oli jälleen ongelmia seisottamisen kanssa, sen mielestä se on jotenkin jännittävää ja hieman pelottavaa. Juokseminen taas sujuu hienosti.  Sininen nauha ja se oli sitten siinä.

Mutta Prinsessa Vala. Se osaa kyllä seistä pönöttää. Tänään vielä oli pikkulintuja liikkeellä, joten se seisoi niin skarppina että! Tuloksena ensin punaisten 1 ja sitten BIS2. Voi sitä palkintojen määrää. Se sai aktivointipelin ja ruokaa. Siis mainitkaa yksi setteri, joka tarvii aktivointipelin. Rauhoittumispelin ne tarvii. Ja sitä paitsi, tuo peli on keskivaikea, siis aivan liian vaikea meidän koirille (paitsi Patelle, joka on fiksuuden multihuipentuma).

Poju taas on harjoitellut noutoa. Noutokohteena sillä on ollut lehtokurppa.

 

Lukalla on tiedossa vähän erilaiset pari viikkoa. Se lähtee tänään Halikkoon. Maija, joka opiskelee eläintenkouluttajaksi, tarvitsee näyttöään varten koiran, jolla on jokin "ongelma". Ja Lukallahan on se remmirähjäys muille koirille, mopoille ja traktoreille. Joten toivottavasti Maija keksii keinot, millä saan Lukan ruotuun (oikeasti se ongelma on remmin täällä päässä, lienee jonkinlainen johtajuusongelma). Mutta että mun tulee sitä ikävä!

Pari viikkoa vielä ja sitten Aurinko alkaa paistaa myös Söörmarkussa!  Ailigaslammen Beaivvaš eli Aurinko muuttaa meille toukokuun puolenvälin jälkeen.

Aurinko, Beaivvás, Beavi on yksi tärkeimmistä jumalista. Aurinko on kaiken elämän äiti ja saamelaiset pitävät itseään auringon tyttärinä ja poikina.

Tämä neiti ei kaiken rauhallisimmalta näytä. Kuva Kata Roiha.

Meidän Aurinkon tunnuspiisi on Samulin (Sinä olet) Aurinko. Jari kajauttaa tämän sitten Kultamaljassa aamulla Poutun koulun rappusilta. Ja haluan nähdä tuomarin, kun hän yrittää lausua Beaivvašin nimeä. Oma kieleni ei siihen ainakaan taivu. Kutsumme sitä toistaiseksi Auringoksi, mutta katsotaan sitten, mikä nimeksi siitä muotoutuu.

Odottavan aika on pitkä!