Vanha hurtta täyttää tänään 12 vuotta. Jos Kapun ikää ei tietäisi, sitä ei uskoisi niin vanhaksi. Kaikista vaivoista huolimatta mieli on kirkas ja iloinen. Tänään veimme synttäripojan fasaaneille tarkoituksena pudottaa sille vielä viimeinen fasaani, jo kolmannen kerran.

Kapuhan on sitä mieltä, että amatöörit seisoo, ammattilaiset hoitavat kaiken vauhdissa. Eli kun haju tulee nenään, kiihdytys, lintu ilmaan ja yhä kiihdyttäen noutoon. Tämä tietysti vaatii ampujalta nopeutta. Tänään Kapu päätti kuitenkin muistella nuoruutta ja jopa seisoikin fasaania. Sitten räväkkä nosto ja kannustushuutojen raikuessa iloisesti perään ja noutoon. Onnellinen vanhus, taisi sydän käydä täysillä kierroksilla.

Kaikki koirat pääsivät tänään linnuille. Pate löysi fasaanikukon pellon reunalta, parisen metriä metsän puolelta. Nostosta lintu ilmaan ja Jarin ampuessa lintu putosi pellolle. Lintu kuitenkin jatkoi matkaa juosten ojaan. Vaikka Jari näki, mihin lintu meni, sitä ei löydetty. Kun lintu on ammuttu, Patea se enää kiinnosta, vaan se haluaisi lähteä uudelleen hakuun. Me sitten etsimme ojan pohjalta risujen alta, mutta lintu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Veimme Paten autoon ja tarkoitukseni oli ottaa Luka hihnaan ja palata etsimään kukkoa (Lukalla on valtavan hyvä hajuaisti). Jari kehoituksesta otin myös Kapun pellolle juoksemaan. Kävelin Lukan kanssa kohti ojaa, Kapu meni hieman edellä. Yht´äkkiä se otti seisonnan ojaan, mutta matkaa katoamispaikalle oli 30-40 m. Ojassa ei ollut pienintäkään jälkeä. Vein myös Lukan paikalle ja sekin otti seisonnan. Siinä ne sitten seisoivat kuonot vastakkain, matkaa oli puolisen metriä. Annoin Kapulle "Ota"-käskyn, jolloin se työnsi kuononsa lumen alle ja kun se nosti päänsä, oli sillä fasaanikukko suussa. Fasaani oli matkannut lumen alla, sillä hangella ei ollut mitään jälkeä. Vanhus näytti nulikoille mallia!

Kyllä olen ylpeä vanhuksestani.