Otsikon lausehan on puhdasta sarkasmia. Näin syksyisin tuntuu aina, että meikäläisen osuus tästä harrastuksesta on koirien harjaus ja pesu. Joka ikisen reissun jälkeen koirat ovat täynnä rusokin siemeniä ja yhden koiran putsaamiseen menee valehtelematta tunti. Eilen päivällä harjasin Pojun, illalla Lukan (tosin häntä on vielä hieman kesken) ja tänään taas Pojun. Imurin pussi on täynnä noita siemeniä. Istun siis lattialla, harjaan pari vetoa, imuroin siemenet lattialta, harjaan jne. Pojussa ja Lukassa harjattavaa riittää, molemmilla kun on tuota karvaa useamman koiran verran.

Meikä harjaa ja Jari nauraa facebookissa.

Sunnuntaina on taas jänskä päivä, sillä silloin on Jurvan koe. Siellä starttaavat Poju ja Luka (!). Valan piti olla mukana, mutta koska sillä on juoksu, niin Luka osallistuu. Lukalla on kaksi vaihtoehtoa: joko se katoaa pellolta ja löytyy joskus iltapäivällä rekan alle jääneenä tai sitten se on ihan pirun hyvä. Poju on täysi yllätys, sen haku on upeaa, mutta lintujen löytyminen on aina arvoitus. Poju on niin vauva vielä. Se kävi  tänään aamulla tekemässä viimeisen treenin ja se löysi kuin löysikin luonnonlintuja. Sunnuntain kuulumisia viimeistään maanantai-iltana.

Ensi viikolla Poju osallistuu keskiviikkona Ilmajoen kokeeseen ja perjantaina on se suuri päivä, The Kultamalja-karsinta. Alustavat listat ovat jo tulleet ja sen mukaan Pojun ekana parina on pn Mouldhills Indica.

Jänniä aikoja eletään!

Huononpana uutisena kerrotaan, että Pojun mummu Misty on eilen matkannut paremmille metsästysmaille.