Eilen aamulla mennessäni ruokkimaan kanoja huomasin Nelsonin olevan oudon levoton. Ajattelin sen vain odottavan aamupuuroaan nälkäisenä. Huutelin Kaneli-kukkoa syömään ja ihmettelin, kun se ei tullut. Huomasin sen olevan kulkusillan alla ja arvasin heti, että nyt on jokin hullusti. Kaneli oli kuollut ilmeisesti nukkuessaan. Mitään ulkoisia vammoja ei löytynyt. Unohdin samassa kaikki pyhät päätökseni olla itkemättä kanojen takia ja aloitin satakuntalaiset itkufestivaalit.

Nelson oli aivan ihmeissään, olivathan ne olleet erottamattomia. Yritin laittaa sitä yhteen mustien kanssa, mutta Nelson pelkäsi niitä eikä siitä tullut mitään. Laiton sen sitten samaan Helmi-Kanan ja Potpotin kanssa. Nelson ei enää kiusannut Helmiä ja Potpotti tarjoili Nelsonille voikukanlehtiä. Toivottavasti ne tulevat jatkossakin toimeen ja Helmi saa olla rauhassa.

Hyvää matkaa Kaneli, olit kiltti ja kaunis kukko!