Viikonloppu vietettiin Lapualla enkkujen mestaruuskisoissa. Jari oli mukana Pojun kanssa ja itselläni oli Pate. Valan kanssa oli tarkoitus startata, mutta sillä oli juoksu. Lisäksi se tekee niitä veret seisauttavia peräänmenoja.

Pojulla oli muutama hyvä lintutilanne, mutta valitettavasti niissä ei päästy ampumiseen saakka. Mutta entäs Pate sitten! Patella oli niin superälytyhmä ohjaaja, että sellaisia ei pitäisi päästä kokeisiin lainkaan. Ekassa erässä koealue oli lähinnä kyntöpeltoa. Ohjasin Paten pellon yli jokipenkkaan. Kun vihdoin ja viimein pääsin lyllertämään sinne, ei koiraa missään. Yht'äkkiä se juoksi eteeni, teki äkkikäännöksen, palasi tulosuuntaan ja katosi. Tämä se vaan ihmetteli koiran katoamista, kunnes hetken päästä sieltä tuli lehtokurppa ja lensi tuomarin jalkoihin. Meni jokunen sekunti ja samasta paikasta tuli Pate. Silloin tyhmällä välähti, mutta liian myöhään. Pate kävi tiedottamassa! Se on tehnyt sen ennenkin kurpille. Tyhmä minä (ruoskii itseään). Toisessa erässä Patella oli mahdollisuus peltopyille sekä fasaaneille, mutta tilanteet menivät ihan sössimiseksi.

Kisaa edeltävät treenit sen sijaan olivat suunnaton suksee! Mitäpä sitä selittämään, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, puhumattakaan kahdesta kuvasta. Ampumatyyli on hieman omintakeinen, mutta hei, mä olen kuin siitä Pandan karkkimainoksesta. Omintakeinen makeinen.

Hirmuinen valmistautuminen Ladyt lakialla-kisaan on alkanut...