Eilen Helmi toi tiput ulos ensimmäistä kertaa. On se tosin pari kertaa aikaisemminkin yrittänyt, mutta tiput ovat vaan jääneet kynnykselle. Mutta näin meillä ulkoiltiin:

 

 

Tässä kuva parin päivän takaa vanhemmista tipuista. Ne ovat kasvaneet jo hurjasti, niillä on jo komeat siipisulat. Vasemmalla Toti ja oikealla Pikkune.

 

Jättikochit, nuo lentäjien aateliset... Siis nämähän eivät lennä, paitsi pieniä surkeita pyrähdyksiä. Mutta meidän kukkopa luulee olevansa viestikyyhkyjen klaania. Se on nyt parina päivänä päättänyt lentää kanalasta ulos. Normaalisti se hyppää laverilta alas ja kävelee ulos. Mutta kehdesti se on yrittänyt lentää. Ovi on matala ja kapea. kahdesti tämä hurjapää on lentänyt päin oven yläreunaa ja pudonnut siihen. Sanonta katkesi kuin kanan lento sopii hyvin tähän tilanteeseen. Tänään luulin, että nyt on kukko hengetön, oli se niin kova pamaus, mutta ei. Tämä nousi ylös ja käveli kuin mitään ei olisi tapahtunut, Jonain päivänä se vielä katkaisee niskansa "lentäessään".

 

Nelson vaan sinnikkäästi hautoo. Kellutin tänään munat ja molemmat kelluivat komeasti. Ehkäpä se saa vielä tipuja.

 

Kapu käväisi tiistaina lääkärissä. Olin jo varma, että se ei enää tule sieltä kotiin, mutta tulipas kumminkin. Se harmaa alue, mikä sillä näkyy keuhkoissa, oli taas kasvanut hurjasti. Mutta onko se tulehdus vaiko kasvain, sitä ei tiedetä. Sydämen rytmihäiriö oli pahentunut. Se sai vielä toisen sydänlääkkeen. Jatkoajalla mennään, mutta ollaan kiitollisia jokaisesta päivästä. Mutta kaivaa se jaksaa edelleen...