Evan tiedot löytyvät täältä

Milla oli jonkin aikaa syönyt huonosti ja hieman oksennellut. Se lenkkeili mielellään, mutta ei enää vetänyt hihnassa. Kuvitelin tämän kaiken johtuvan sen valeraskaudesta, tissit roikkuivat ja maitoa valui. Torstaina se hengitys muuttui raskaaksi ja perjantaina yritin päästä Porissa lääkäriin, ilman tulosta. Lähdimme viemään sitä Tampereelle Tuhatjalkaan päivystykseen, missä saatiin huonoja uutisia. Millan huono olo ei johtunutkaan valeraskaudesta ja pelätystä kohtutulehduksesta, vaan keuhkoissa olleesta kasvaimesta ja sen aiheuttamasta nestekertymästä. Eläinlääkäri sanoi ne pelätyt sanat: "eutanasia ei olisi väärin", joten Milla päästettiin siltä aikaisemmin kieltämääni kettujahtiin paremmille metsästysmaille,

Miten joku, joka oli elämässä vain niin vähän aikaa, voi olla niin älyttömän rakas?

Hyvää matkaa Milla, aja kettuja niin paljon kuin haluat!

Matten pikari (B. Jaatinen 1962)

Emännän tulee olla naimisissa isännän kanssa, joka on kerhon jäsen. Isännän ja koiran tulee olla tunnustettu rotua ja tyyppiä. Emännällä tulee olla vuoden jokaisena päivänä riippumatta siittä, metsästääkö isäntä tai kilpaileeko hän tai ei, rakastettava suhde koiraan. Samoin isäntään. Emännän tulee näkyvästi osoittaa kiinnostuksensa koiran hyvinvoinnista. Samoin isännän. Emäntä, joka parhaiten täyttää ylläolevat vaatimukset, valitaan vuoden emännäksi ja saa pikarin vuodeksi itselleen. Isäntä huolehtii kaiverruksesta ja muista kustannuksista. Hallitus yhdessä muiden toimikuntien kanssa valitsee vuoden emännän. Sadasta poikki.

Matten pikari on vuosien kuluessa saanut jokusen kolhun kylkeensä. Liekö sillä taottu järkeä jokusen isännän umpiluiseen päähän?

Viralliset synttärikuvat. Edelleenkin Pate vihaa näitä kuvaushetkiä.

Bea ja Poju oli ilmoitettu Korpilahden ryhmikseen, mutta tuomarinmuutoksen takia jätämme sen väliin. Seuraavaksi sitten erkkarissa.

Se rakastaa sohvaa ja ulos se ei mene kuin kantamalla. Harvassa on ne kerrat kun se menee ulos omin jaloin, paitsi jahtiin.  Milla ajaa peuraa, kaurista, pupua, kettua, mitä niitä nyt lieneekään.

Ja olipa Poju päässyt pujahtamaan joulutervehdykseen.

Parisen viikko sitten käytiin kasvattajakurssi, nyt pitäisi päästä sopuun haettavasta kennelnimestä.

Ollaan pariin otteeseen käyty yhdessä koirien kanssa treenaamassa, näistä kerroista seuraavat kuvat.

Sisko ja sen veli

Luka

Vala seisoo, Bea säestää

Vala ja Bea

Ensimmäisessä erässä Bea hyppäsi ojan pohjalle, törmäsi fasaaniin, mutta jäi välittömästi paikalleen. Paritoverina ollut pointteri säntäsi silmittömästi perään, mutta Bea onneksi malttoi mielensä. Erä jatkui ja parin minuutin kuluttua Bealla seisonta saman pellon toisessa laidassa. Lähestyttiin koiraa, ohjaajalla vielä ase taitettuna, panos kädessä, kun fasaani päätti lähteä. Onneksi tuomarilla oli kova ääni ja hyvät hoksottimet ja kaukaa kuului käsky ampua. Panos aseeseen, ase kiinni ja laukaus. Bea jäi takajaloilleen seisomaan ja katsomaan, että mihin tippui, mutta eipäs tippunut. Tämä oli Bean ainoa erä aamupäivällä, mutta sillä päästiin jatkoon.

Iltapäivän ekassa erässä pariksi sattui Puntti, todellinen linnunlöytäjä. Bea perkasi risukoita puukko hampaissa, mutta lintuja ei erässä havaittu. Kolmannessa erässä pariksi tuli nuori gs Oona. Oona otti heti seisonnan ojan varteen ja kytkin Bean. Oona poistui seisonnalta ja Bea lähti välittömästi tarkistamaan paikkaa. Oonalle uusi seisonta, Bea kiinni, ja sama jatkui. Bealla alkoi kierrokset nousemaan, sen silmissä paloi hullunkiilto, kun se kateellisena kuumui toisen tyhjistä seisonnoista. Lopulta ne seisoivat peräkkäin, Bea edellä ja Oona perässä. Oonan seisonta ilmoitettiin ensin, mutta jälleen se poistui. Nyt oli meillä lupa. Bealle nostokäsky, se nosti raivokkaasti useita kertoja ja lopulta kana ilmaan. Mutta Bea oli jo kuumentunut niin, että paikka-käsky ei enää mennyt perille asti, vaan Bea meni perään ja kävi nappaamassa linnun kiinni.

Kuvat Birgitta Vuorela

Vielä yksi erä, missä ratkaistiin finaaliin menijä. Heti kun laskettiin koirat irti, kuultiin fasaanikukon huutoa sivulta. Tällä kertaa hullunkiiltoa oli ohjaajien silmissä. Bea katosi jokivarren risikkoon ja löytyi seisonnalta, mutta joen toiselta puolen risujen alta. Pudotin itseni joen pohjalle ja aloin sieltä antamaan nostokäskyä. Matkaa koiraan oli sen verran, että en saanut koiraa nostamaan. Fasaani karkasi alta, Bea uudestaan hakuun, mutta se oli jo myöhäistä. Erä poikki, Minna ja Uncas finaaliin Suvin ja Blixtin kanssa. Bea löytyi seisomasta fasaania toisesta ojasta. On se vaan aika tyttö. Kolmas sija Ladyt lakialla -kisassa, olen äärettömän tyytyväinen.

Kiitos kaikille Ladyille, tuomareille, pointterijaokselle, maasto-oppaille, muonistusjoukoille, kepoille ja kaikille muille mukana olleille. Ihana päivä, ensi vuonna uudestaan!

Tänä syksynä on tullut vuodatettua onnen ja liikutuksen kyyneleitä. Perjantaina Bea teki temppujen tempun voittamalla Elitin. Elit on voittajaluokan koirille tarkoitettu kutsukilpailu, johon valitaan kauden kuusi parasta englantilaista kanakoiraa pistelaskun perusteella. Kilpailu pidetään kenttäkokeena. Kilpailussa käydään yksi erä, joka kestää kaksi tuntia ilman taukoa. Tänä aikana koiraan ei saa koskea, ei edes juottaa. Bean erä oli aamun ensimmäinen. Aamu oli sumuinen ja lähes tuuleton, mutta niin se vain löysi kurpan pellolta, räväkkä nosto, pudotus ja nouto. Beasta tuli Elit-voittaja vain 2½-vuotiaana.

Lauantaina vasta tapahtui. Osallistuin Pojun kanssa ES Openiin. Poju juoksutti pariinkiin otteeseen seisomalla kaukana, mutta lintutyötä ei vain saatu aikaiseksi. Mutta mitäpä niistä, kuka niitä muistaa. Muistojen kirjoihin päästiin Helin ja Tuulin parina järjestämällä varsinainen Avanssigate. Kilometritolkulla juostiin Pojun seisonnalle, Tuuli säesti. Tiellä seisova katsojajoukko mylvi kuin sonnilauma, luulivat ilmeisesti meidän menevän väärään suuntaan. Poju seisoi makuultaan, jolloin tiesin, että nostoa ei tapahdu. Kaikkeni tein. Ensin kaikki normaalit käskyt, sitten vihaisesti, anelevasti, möreästi, kimeästi ja kaikilla äänillä mitä suusta lähti. Mutta ei. Huvittavaksi tilanteen teki Pojua vastapäätä säestänyt Tuuli ja sen päälle heittäytynyt Heli. Onneksi tuomarina oli vahvahermoinen nainen, miehet eivät olisi tässä menossa kestäneet. Harmi, ettei päästy videolle.

Lakialla uudestaan. Haluaako joku pariksi?